19/03/2015

West Track Story III






© Insane Motion Live Photography
 Kinapori Fistfunkers, tuo B-tiimien yksisarvinen, kirmasi viikko sitten sateenkaarta pitkin Nantes Derby Girlsin järjestämään West Track Story III:een. Käteen jäi neljä kovaa taistelua, tuore viha liikenneympyröitä kohtaan (ainakin 99% maailman roundabouteista sijaitsee Nantesissa) ja helvetisti myslipatukoita. Mutta hei, menen asioiden edelle.

Seikkailu alkoi perjantaina, kun kaksi vuokra-autollista hahmoja lähti taittamaan 350 km matkaa Pariisista Nantesiin. Kuskimme sopeutuivat ranskalaiseen liikenteeseen kuin myyrät perunamaahan, ja näyttivät pariisilaisille kuinka tehdään – jos ei laillinen niin vähintään moraalisesti oikeutettu – U-käännös keskellä risteystä punaisten palaessa samalla kun päälle meinaa posottaa paikallinen viharatikka. Muutamien erehdyksien jälkeen nokka kääntyi lopulta oikeaan suuntaan, ja reilun neljän tunnin päästä kaikki matkalaiset löysivät itsensä turvallisesti Nantesista.

Lauantaina rantauduttiin virkeinä pääkallopaikalle La Bottière Chenaie -hallille. West Track Story koki nyt kolmannen inkarnaationsa ja oli selkeästi paikallisten suosiossa: liput oli myyty loppuun jo viikkoja etukäteen. Nantesin bouttivastaavat olivat pistäneet muutenkin parastaan ja joukkueista huolehdittiin kuin kukista kämmenellä. Vierastiimillä oli omat ”nannyt” neuvomassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan, kaikille oli tarjolla ilmainen buffalounas molempina päivinä ja joukkueiden pukkarit notkuivat sponssievianeista ja myslipatukoista.

Eli puitteet olivat mainiot. Entäs pelit?

Kinaporin ensimmäinen ottelu oli Glasgow Roller Derbyn Maiden Grrdersia vastaan. Taisto oli tiukka, täydellinen aloitus viikonlopulle ja joukkue pelasi parasta peliään. Vaikka skotit veivät ensimmäisen voiton 142–97 fiilis jäi hyväksi. Nyt kun alkaisi se voittoputki vielä niin avot.

Seuraavana vuorossa oli Nantesin Duchesses: kotijoukkue oli tulessa ja lähti ensimmäisistä jameista lähtien kasvattamaan reilua etumatkaa. Kinaporin pohjoinen zen katosi jonnekin ja vaikka vaikean alun jälkeen välillä löydettiin omaa peliä, lopputulokseksi jäi 307–80 tappio.

https://www.facebook.com/InsaneMotion 
© Insane Motion Live Photography

Rankan päivän päätteeksi keräsimme itsemme. Mielialaa nosti surkuhupaisalla tavalla pitkälti syömäkelvottomaksi osoittautunut yhteisillallinen ja sen pettymysten jälkiruokabuffet (buffet tässä tapauksessa = yksi keksi jonka päälle on läiskäytetty klöntti suklaamoussea/hahmo). Seuraavaan päivään lähdettiin jälleen enemmän tai vähemmän täysin vatsoin ja keskittynein mielin.




Sunnuntai alkoi pelillä Bear Cityn Inglourious Bombshellseja vastaan. Berliiniläisten kanssa taisto oli tasaisempaa, mutta jäähyjen alkaessa kertyä, ensimmäinen erä pisti hermot taas koville. Toisessa erässä oma rytmi löytyi jälleen ja onnistuttiin kuromaan piste-eroa umpeen, mutta lopulta bombshellit veivät voiton 213–135.

Kinaporin viimeinen peli oli vanhaa tuttua Amsterdam Derby Damesin All Starseja vastaan. Nyt ei säästelty enää mitään, ottelu äityi hetkessä kuumaksi ja kovia hittejä sateli molemmin puolin. Valitettavasti sekään ei riittänyt, ja viimein peli päättyi 275–111 Amsterdamin hyväksi. WTS oli näin Kinaporin osalta ohi.
https://www.facebook.com/InsaneMotion 
© Insane Motion Live Photography

Tuleen ei jääty kuitenkaan makaamaan ja hetken mutustelun jälkeen olikin aika ottaa viikonlopun eka kalja ja kannustaa muita. Kallion ja Glasgow’n välille ehti kehittyä turnauksen aikana erityinen ystävyys, ja kinaporilaiset pistivät kaikki laulut likoon Grrdersien taistellessa Nantesia vastaan. Kun oli kunniakierroksen aika, näytettiin Glasgow’n naisille tietysti se kaunein kalliolainen kunnianosoitus eli tissit.

Sitten olikin jäljellä enää palkintojenjako, ja ansaitusti WTS III:n voitti isäntä Nantes, Amsterdamin ja Berliinin seuratessa perästä. Kallion leirissäkin päästiin vihdoin juhlimaan kun vastajoukkueet valitsivat Kinaporin best jammeriksi #247 Maanantain, best blockeriksi #13 Miss Chiefin ja MVPksi #81 Alice Insanen. Tästä oli erittäin hyvä suunnata päätösbileisiin, missä Kinapori pääsi näyttämään kuinka se kuitenkin oleellisin, eli jatkot, voitetaan.

#410 Vattuvimma / Kallio Rolling Rainbow
https://www.facebook.com/InsaneMotion 
© Insane Motion Live Photography



17/03/2015

It’s bout day - what’s on your headphones?



My jams? I have a Spotify playlist full of solid gold excellence to put me in the right mood. There’s songs to pump up my arousal levels, and songs to calm me down if needed. A song can double up as a mental cue to help you control your arousal levels: if you listen to a certain song in specific situations, you can train yourself to associate the song to the needed mood, and just thinking of the song can help you set the right kind of mental mindset, which in turn will improve your performance. All that from a silly little piece of music, eh?
 
I will now share with you guys actual songs from my playlist. I will put myself out there, and make myself vulnerable, and I’ll do it proudly. Starting from the slightly more guilty pleasure -section (though I do enjoy all of these tunes with no shame), I have songs that speak to me on a personal level: songs that have good memories attached to them, songs I’ve listened to with friends countless of times, songs like Jari ja minä by Tommi Läntinen, Electric by Leila K, Pon de Replay by Rihanna, and All about that bass… These are the songs I start the day with while I eat breakfast, and prepare myself for the day. 



Next up we have songs that just kick ass on every possible level, and get my blood flowing: Psycho Killer by The Talking Heads, I’m so excited by Le Tigre, Cool and Bored by LCMDF, Add It Up by Violent Femmes, and Here Come The Drums by Jaya The Cat. These are the ones that build me up, and get me going, make me hungry and push me to try just little bit harder. 



And the third section? It’s the songs that I associate with my teams, and the victories we’ve had. There’s Paso by Sak Noel (Porvoo Roller Derby always and forever), Girlfriend by Icona Pop (Vagine Regime Nordic!), Euphoria by Loreen (Long live Darkside of the Mooncup / Malmö Roller Derby Festival 2013!), and well, I’m sure it’s no surprise that most of the songs on the list I attach to my team of heroes in a halfshell, Helsinki Roller Derby All-Stars: Macklemore’s Can’t Hold Us (our warm up song), Leijonakuningas-laulu by Ruudolf (for winning the Suomi Cup 2014), and well, does Lorde’s Team need any explanations? These are the songs that remind me why I do this roller derby thing, and why it matters to me. 


All these songs, they might not speak to anyone else, or they might get you in a completely different kind of mood, but that really is the point, isn’t it? You have to find what works for you, and go from there.  If you listen to really aggressive music right before a game, get on the track, and end up in the box right away, there might be a connection. Or it could just be a coincidence. But it’s worth experimenting with. And the biggest tip of all: learn to shut out the music DJ’s play during a game. Seriously. Sometimes it’s good, sometimes it’s bad, and occasionally, it’s so bloody absurd that you lose all focus. Trust me.


// AM

09/03/2015

Trackqueens play roller derby, Rovaniemi






Rovaniemellä järjestettiin 22. helmikuuta Suomen pohjoisin roller derbypeli. Harvoin tulee olo, että näistä -30 asteen pakkasista ja sysipimeistä vuorokausista pitäisi olla jokseenkin vielä ylpeä, mutta nyt vähän paukutan henkseleitä! Tapahtuu meillä täällä Lapissakin hienoja juttuj! Ottelu järjestettiin Arctic Pride -viikonlopun yhteyteen, jotta pystyimme olemaan osana sitä hienoa tasa-arvojuhlaa. Mikäli tältä planeetalta löytyy vielä ihminen joka ei tiedä, että derbyihmiset ovat värikästä ja hyvin suvaitsevaista kansakuntaa. Että kovasti ollaan niin. Peli oli siis näytösottelu, ja me saatiin joukkuetovereiksi Oulun Shitty City Rollerssista jengiä, ottelu pelattiin siis sekajoukkuein. Queerteeman mukaisesti toisen joukkueen nimi oli Homosaatio ja toinen oli Reginan Vangit. Tietysti. Queerjoukkueet myös sisälsivät melko persoonallisia derbynimiä. Minun piti juontajana moneen kertaan painottaa yleisön kauhistuneille ikäihmisille, että pelaaja nimeltä Ma Gays Pussy ei ole hänen virallinen pelinimensä. Tai että Elingaynoelämänkeskusliitto ei myöskään pelaile tuolla suurilla areenoilla, vain tänään tämän sateenkaariottelun. Puhumattakaan Lana Del Gaysta tai Vino Soinista. Hulvatonta.
 
Näytösottelun nimi oli Trackqueens play roller derby ja koko tapahtuman sai järjestettäväkseen siis Roll-On Derbyt. Meillä Rovaniemen porukassa on paljon väkeä. On tuomaria, nasua, ikuisia fresareita (allekirjoittanut) ja muuan minarit suorittanut pelaaja. Noin kolmisenkymmentä tyyppiä kaiken kaikkiaan. Eli tuommosen ottelun järjestäminenhän sujuu ylipäätään ihan leikiten, eikä se vaatinut nytkään mitään suurempia ponnisteluja. Minulta. Muut joukkuetoverit säntäilivät ympäriinsä otsasuoni tykyttäen. Viikkokausia he sinkoilivat paikasta toiseen järjestämässä milloin mitäkin jakkaraa sinne ja tuomaria tänne. Kuului varmaan Ivaloon saakka, kuinka porukalla verenpaine kohisi pelipäivän aamun valjetessa. Tyyppejä oli otteluun haalittu ulkomailta saakka, ja mikäli jonkun äiti sattui pelipäivänä Viirinkankaalla päin kulkemaan, niin eipä kuljeskellut kauaa, kun hänet jo istutettiin myymään muffineja.  

Tuollaisen ottelun järjestämisessä on totta kai paljon duunia, kaikenlaista muistettavaa ja hoidettavaa. Duunini oli ottelun järjestämisessä näyttää kiireiseltä. Mukamas aina jotkut sakset kädessä leikkelin jotakin paperinpalaa silpuksi kun kysyttiin kellä olisi aikaa auttaa. Joukkueella oli vahva aikomus saada ottelun juontaja tulemaan Helsingistä saakka. Semmoinen juontaja isolta kirkolta, joka tietäisi derbystä jopa jotakin, ja osaisi sujuvasti kertoa pelin etenemisestä. Vaan eipä tullut. Eikä niille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin repiä sakset kädestäni ja vaihtaa tilalle mikki. Ja toivoa, että osaan käyttäytyä. En minä tietenkään osannut. Mutta kaikesta (minustakin) huolimatta katsomo oli täpötäynnä, ja saatiin jopa aalto aikaiseksi! Seinille oli ripusteltu sateenkaariviirejä ja kaiuttimista raikui Tuiskun Antsan Petobiisi. 

Ottelussa ehdottomasti parasta oli se fiilis, joka pelaajilla ja toimitsijoilla oli. Vaikka Roviksen poppoo oli pelistä panikoinut kuukausitolkulla, ei siitä ollut enää pelin alkaessa merkkiäkään. Kaikki tiesivät hommansa, ja hoitivat ne ongelmitta. Kaaosta ei saatu aikaiseksi eikä keltään murtunut luita. Melko nappisuoritus siis. Vaikka Roll-On Derbyt eivät ole aiemmin pelanneet Oulun kanssa samalla puolella, meni sekin tosi hienosti.  Jamit olivat melko lyhyitä, sillä aina kun kerkesin yleisölle kertoa jamin alkamisesta, oli jami jo koolattu poikki. Eli juontoni meni toistuvalla kaavalla ”Jami alkoi!! ja näköjään loppui. JA ALKOI! Loppui. ALKOI TAAS!! … &%¤%& loppui…..”


Eipä olisi uskonut, että suurella osalla pimuista on niin lyhyt derbyura takanaan. Rullasivat kuin ohjukset konsanaan. Niin Oulun kuin meidänkin tytöt. Eikun kaikkihan me ollaan yhtä suurta lesboperhettä, vai mitenhän se sammakko meni jonka rääkäisin juontoni lopuksi..
Parituntinen sujahti ohi nopeasti, ja vaikka kyse oli mahottoman ystävällismielisestä ottelusta, jossa halaillaan ja käsi kädessä jammaillaan ystävyksinä sateenkaarien ja yksisarvisten keskellä, niin pitänee mainita että Reginan Vangit pieksi Homosaation. Mutta eipä sekään näyttänyt ketään haittaavan. Siellä ne halaili silti toisiaan.


Mega Foxy